*

Kamal Palani Jafi Sosialidemokraattisilla mausteilla varustettu vapaa-ajattelija, ääridemokraatti ja sekularisti.

Ilman pelkoa ei olisi itsenäistä Suomea – Itsesuojeluvaistoille annettava valtaa

Pelko on luonnollinen, selviytymistä tukeva tunne. Pelot saavat varautumaan vaaratilanteisiin, ja ne voivat kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, joita arjessa tarvitaan. Jos ajattelit, että rohkeus tarkoittaa pelottomuutta, niin olit pahasti väärässä. Pelko on hyvin luonnollinen itsesuojeluvaisto, jota pitää käyttää selvitäkseen. Pelkääminen on siis aivan normaalia, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että uhan edessä pitäisi lamaantua, saati lannistua. Kaikelta pitää varautua ja suojautua kuitenkin, jotta yhtään uutta terrori-iskua ei enää tulisi.

Lukuisten terroritekojen jälkeenkään ei olla toimittu tavalla, joka vähentäisi tai poistaisi kansalaisten turvattomuutta. Kaikkien terroritekojen jälkeenkin meille lausutaan edelleenkin sama viesti: Että ei saisi pelätä ja antaa pelolle valtaa. Että jos pelkäämme, terroristit voittavat. Mutta oikeastaan asia on päinvastoin: Terroristit voittavat joka kerta, kun kieltäydymme käyttämästä itsesuojeluvaistojamme. On hyvä muistaa, että ”me emme saa antaa pelolle vallan” puheet eivät ole pelastaneet yhtäkään ihmishenkeä tähän asti. Ei meidän yhteiskuntaa vaivaa pelko, vaan pelkuruus. Viisaasta valtiota ei tunneta siitä, että se ei tee virheitä, vaan siitä, että se ei tee samaa virhettä uudestaan. Pelkuruudelle ei saa antaa valtaa.

Minua ottaa eniten päähän se, että Suomessa ollaan annettu terrorismi ja turvallisuusteemat ääriajattelijoitten haltuun. Sen sijaan, että me suomalaiset miettisimme, että miten löytäisimme yhdessä parhaimpia ratkaisuja terrorismin estämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi, niin joudummekin painimaan päivästä toiseen sen kanssa, että kuka uskaltaa puhua poliittisesta islamista ja vaikeista asioista niitten oikeilla nimillä. Ihmiset pelkäävät tulevansa leimatuksi rasistiksi ja islamvastaiseksi. Siksi yhä useampi ihminen jättää keskustelut väliin, sensuroi itsensä tai vaikenee lopullisesti. Me olemme aikoinaan selvinneet sodista, nälänhädästä ja kaikesta kurjuudesta, mutta nykyään emme osaa edes keskustella. Jos edelliset sukupolvet olisivat meidän tyylillämme hoitaneet maamme ja arjen asioita, niin asuisimme nyt maassa, jonka nimi olisi Venäjä tai Ruotsi. 

 

Terrori-isku ajankysymys

Suhtaudun suurella varauksella liikkuessani potentiaalisissa terrori-iskupaikoissa, kuten ostoskeskuksissa tai suurissa yleisötapahtumissa. En voi myöskään välttää ajatusta siitä, että meitä ihmisoikeusaktivisteja vastaan voi kohdistua hyökkäyksiä, koska kirjoittelemme internettiin paljon kriittistä tekstiä asioista ja osoitamme aktiivisesti mieltä terrorismia vastaan.

Ollaan edes itsellemme rehellisiä. On sanomattakin selvää, että terroristit tulevat iskemään Suomeen ja vielä moniin muihin Euroopan maihin. Keskustelun pitäisikin nyt kääntää siihen, että milloin ja mihin terroristit tulevat iskemään. Supo on hyvin tietoinen maamme tilanteesta, mutta se ei riitä. Meidän tavallisten kansalaisten pitäisikin nyt aktivoitua auttaaksemme viranomaisia, Supoa ja virkavaltaa. Aina kun herää huoli tai jokin asia ihmetyttää, niin ole yhteydessä viranomaisiin. On parempi olla liian varovainen, kuin varomaton puhuessamme ihmishengistä.

On hyvä muistaa, että yksittäisellä ideologialla ei pystytä poistamaan maamme ongelmia ja epäkohtia. Suomenkin menestys perustuu tiimityöhön ja siihen, että yhteinen etu asetettiin tärkeimmäksi tavoitteeksi. Meidän kannattaisikin nyt viisaasti ja päättäväisesti puhaltaa yhteen hiileen minimoidaksemme vahingot. Suomi voi olla pieni maa, mutta yhtenäisenä kansakuntana me olemme voittamattomia. Vaalikaamme kaikkea sitä hyvää, mikä tekee maastamme arvokkaan ja turvallisen, jossa jokainen ihminen on arvokas, tasa-arvoinen ja jokaiselle löytyy jokin paikka. Se on mielestäni kohtuullinen toivomus itsenäisen Suomen täyttäessä sata vuotta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Pelon ja vihan lietsomisella on maassamme pitkät juuret.

Maamme itsenäisyyden ajan alussa lietsottiin ryssäviha erittäin voimakkaaksi ja laaja-alaiseksi maassamme. Isänmaallisuudesta ja ryssävihasta tehtiin likipitäen yksi ja sama asia. Tarkoituksena oli muun muassa yhdistää vasta itsenäistyneen kansakunnan yhtenäisyyttä yhteisellä ulkoisen vihollisen kuvalla.

Tuossa projektissa onnistuttiin niin hyvin, että ryssäviha on edelleen helposti havaittavissa yhteiskunnassamme. Nettikeskusteluissa se tulee usein esiin epäsuorasti siten, että monella on vaikeuksia nähdä eroa Venäjän ja Neuvostoliiton välillä. Toisin sanoen itänaapuriin ei suhtauduta yhteiskuntajärjestelmän perusteella, vaan jollain toisella perusteella. Tuo toinen peruste on ryssäviha.

Outi Karemaa on käsitellyt tuota teemaa väitöskirjassaan, josta kirja-arvostelu tässä:

Ryssävihan kulta-aika

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula

Kirjoittaja ei vaatinut ketään vihaamaan. Pelko ja viha ovat eri tunteet, Muunsit jutun omassa mielessäsi toiseksi kuin se oli.

Käyttäjän TimoAla-Harja kuva
Timo Ala-Harja

Mitenkähän ovat vaikuttaneet vuosisatojen sodat,vainot ja hävitysretket.Kirjoittelusi on aina hyvin yksipuolista.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Eräs typerimpiä kysymyksiä, joita YLE:n TV-toimittajilla on tapana esittää asiantuntijoille turvallisuutta uhkaavien uutisten jälkeen, kuuluu "pitääkö meidän nyt pelätä?".

Toivoisin joskus haastateltavan tarttuvan tähän ja vastaavan piruuksissaan: "Pitää! Kun lasken kolmeen, alkakaa pelätä. Yksi, kaksi, kolme – pelätkää nyt!"

Jos toimittaja ei kykene reagoimaan uutistapahtumiin muuten kuin vellomalla tunteissaan, hän on väärällä alalla.

Pelko on tunne, joka antaa mieleen automaattisesti signaalin vaarasta. Jos toimittajalle ei synny spontaania tunnereaktiota, on tällöin aika naurettavaa kysyä siihen asiantuntijan lupaa. Kas kun eivät myös kysy: "pitääkö meidän nyt ilahtua / surra / suuttua / hämmästyä" jne.

Jos aikuinen ei koe tunteita ilman asiantuntijan kannanottoa, hän ei varmaan tajua huumoriakaan ilman taustalta kuuluvaa studioyleisöä valmiiksi nauretussa komediassa. Tunteiden "lietsominen" on tarkoituksellista propagandaa ihmisten manipuloimiseksi, mutta se ei saa tunteenomaista vastakaikua ellei aitoja syitä tunteisiin ole.

Tunnereaktio itsessään on välttämätön käynnistämään sen jälkeisiä jatkotoimia, mutta riittämätön ja pahimmillaan lamaava. Pelkäämistä korkeamman tasoista ja tarkoituksenmukaisempaa toimintaa on varautuminen suojautumaan varsinaiselta uhkalta tai poistamaan ne tekijät, jotka aiheuttavat pelkoa herättävän tilanteen.

Viisaampi toimittaja lähestyisi pelottavaa aihetta pyrkimällä ymmärtämään kattavasti sen osatekijöitä ja olosuhteita sekä mahdollisuuksia vaikuttaa näihin, ja saadessaan tilaisuuden haastatella asiantuntijaa, kysyisi katsojillekin relevanttia lisätietoa näistä eikä niinkään omien korviensa välisistä tunteista. Vaikka asiantuntijahaastattelun aiheena olisi pelko itsessään, on vaikea ajatella relevantiksi kysymystä "pitääkö meidän nyt pelätä".

Pelko liittyy itsesuojeluvaistoon ensimmäisenä uhkan hälytysmerkkinä, mutta se voi joskus antaa vääriäkin hälytyksiä – ja tämän mahdollisuuden pois sulkeminen onkin järkevän toiminnan seuraava vaihe.

Tunteet ja vaistot ovat meille kaikille luontaisia, mutta eivät ne yksinään riitä vakaviin asioihin (kuten itsenäisyyden säilyttämiseen), vaan mielessä tarvitaan paljon enemmän ja myös korkeamman kognitiivisen tason toimintaa.

Käyttäjän ArsiJuhaniKristianSaarijrvi kuva
Arsi Saarijärvi

Siinäpä viisas nuori mies. Ei tuohon ole paljoa lisättävää. Pisteet blokikirjoituksestasi. Asia on juuri tiivistetysti noin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset